Kesä meni ja magneettikuvaus tuli

Kun aikansa odottaa...

Päivälleen tasan neljä kuukautta rusahduksesta. Elokuun 1. päivä. SE päivä, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. En voinut uskoa, että tänään on SE päivä. Karmea flunssa oli päällä, mutta se ei tällä kertaa niin haitannut, koska tänään on SE päivä. Magneettikuvaus oli mulle entuudestaan tuttu, joten se ei sinänsä jännittänyt. Olin vain täpinöissäni siitä, että vihdoin alkoi selvitä, mikä polvessa on hajalla.

Mulle oli varattuna kuvauksen tuloksia varten lääkärin soittoaika muutaman päivän päästä kuvauksesta, 6.8. Siinä kohtaa odotus tuntui piiiiiitkältä, vaikka olin jo neljä kuukautta kamppaillut polven kanssa. Soittoaika oli määritelty klo 9-16. Pidin aamusta alkaen koko ajan puhelinta mukana. Äänet täysillä. Puhelin soi lounastauolla kerran ja toisenkin. Kolmas kerta toden sanoo. Edellisen puhelun jouduin katkaisemaan kesken, kun huomasin, että 03-alkuisesta numerosta tuli se kolmas puhelu. Ortopedi soitti.

"Mulla on nää magneettikuvat tässä."

NO KERRO NYT HYVÄ IHMINEN!!! No eihän se heti kertonut. Kysyi ensin, mitä polvelle kuuluu. Ja mähän kerroin, että ei kuulu hyvää, ja taisin kertoa kaikki oireet melko painokkaasti. Kärsivällisyys oli lopussa. Päässäni pyöri miljoona ajatusta, ja tuntui siltä, että ortopedin seuraava lause olisi ollut: "Ei siinä polvessa mitään vikaa ole." Onneksi se oli vain tunne. Ortopedi kertoi, että kuvissa näkyy, että kierukka on revennyt. JES! Tai no siis ei tietenkään kiva juttu, mutta eipä tullut niin sanotusti puunkaan takaa. Se puu oli jo kauan sitten kaatunut ukkosmyrskyssä. Melkein lipsautin suustani: "Miksi ihmeessä kysyit mitä polvelle kuuluu, jos kerran tiesit, että kierukka on revennyt?!!!"

"Mitä nyt tapahtuu?"

Ortopedi sanoi, että polvi pitäisi tähystää. Kuvien perusteella ei voitu sanoa, mikä operaatio tulisi kyseeseen. Sen näkisi vasta tähystyksessä. Vaihtoehtoina oli revenneen osan poistaminen tai kierukan kiinnittäminen. Jälkimmäisessä olisi pidempi toipumisaika. Kävimme läpi mahdolliset terveydelliset esteet leikkaukselle. Niitä ei ollut, joten sovimme, että Leiko 24 -yksikön hoidonsuunnittelija ottaa yhteyttä. Ja olipahan yllättävää kuulla, että tähystykseen löytyy aikoja "ihan hyvin" Hivenen tuota määrittelyä epäilin siinä kohtaa. Työkaverit täydensivät kahvitauolla tuota lausetta: "Ihan hyvin aikoja... ensi vuonna."

Etanapostiyllätys

Perjantai 8.8. Noukin töistä tullessani postin eteisestä. "Tampereen Kaupunki, Hyvinvointipalvelut" luki kirjekuoressa. Jep... Olin olettanut, että hoidonsuunnittelija soittaisi minulle. No mutta kirjekin on kiva. Muutama paperi siinä sitten olikin. Ensimmäinen paperi oli kutsu puhelinhaastatteluun. Paperissa minulle kerrottiin, että olen menossa polvileikkaukseen. Hoidonsuunnittelija soittaisi tiistaina 12.8. klo 8-16. Okei, eli taas päivystetään puhelimen äärellä. Ja höh, miksei se voinut soittaa jo eilen, tänään tai soittaisi edes maanantaina. No okei, tiistai it is.

Sivun alalaidassa mainittiin onneksi vielä pari juttua: "Mikäli käytätte Omega 3-valmisteita, niin jättäkää ne ottamatta toimepiteeseen saakka." Ja siis mitä??!! "Toimenpideaikanne on seuraavalla sivulla." No olisitte sen laittaneet siihen ekalle sivulle! Kädet tärisi, kun laitoin ekan paperin sivuun ja katsoin sitä SEURAAVAA SIVUA. 

"Teille on varattu toimenpideaika Hatanpään kantasairaalaan polvileikkaukseen torstaina 14.8.2014. Pyydämme Teitä ilmoittautumaan kello 07.00 Leiko24 yksikköön, 2.krs." Ai siis ensi torstaina? Ei oo todellista! About 45 minuuttia aikaisemmin olin sanonut töissä Tommille, että taidan mennä nukkuun, kun pääsen kotiin. NO EN MENNYT!