torstai 21. elokuuta 2014

Reilu kerho

Osastolla puudutus hävisi jossain kohtaa. Leikattu jalka tuntui painavan tonnin, ja kipu polvessa oli jotain järkyttävää. Olin saanut heräämössä lääkettä, tosin vain Panadolia. Osastolla sain Panacodia vielä siihen kaveriksi. Voin kertoa, että ei auttanut. Buranaakin olisi ollut tarjolla, mutta se ei sovellu mulle, enkä usko, että se olisi sen kummemmin auttanutkaan.

Fysioterapeutti tuli melko pian käymään mun huoneessa. Käytiin läpi, miten keppien kanssa kävellään, ja sain kotiohjeet jalan jumppaamista varten. Toinen saamani lappu osasi kertoa toipumisesta enemmän, ja fysioterapeutti kävi nekin ohjeet mun kanssa läpi. Mä olin olettanut, että pari viikkoa ja that's it! Sitten mä oon geimeissä mukana. Olin jo alustavasti varannut opetustuntejakin syyskaudelle, tosin vasta loppukaudesta. Tarkoituksena oli toki jo aiemmin aloittaa sambatuntien ohjaus. NOT. YEAH RIGHT. AS IF. IN YOUR DREAMS. YOU WISH.



Itkuhan siinä tuli. Okei. Ymmärrän kyllä, että murtomaahiihto menee väkisinkin sinne 3 kk:n päähän, ei sillä eikä millään, mutta mites ne muut lajit? Ootko nyt ihan varma? Sopersin siinä sit jotain tanssimisesta, ja siitä et mulla meni jo pilalle pari tärkeetä juttua keväällä ja kesällä. Okei. Ei muuta tilannetta. Eikä tietenkään kannattanut antaa puhtaaksikirjoitettua versiota ohjeesta, ettei vaan mun ketutuskäyrä jäisi liian matalalle.

Kertasin vielä varmuuden vuoksi tilanteen: Siis kuusi viikkoa kepeillä. Kolmeen viikkoon en saa astua vasemmalla jalalla, ja sen jälkeenkin vain puolipainolla. Voimakasta rasitusta aiheuttavaa liikuntaa joskus ja jouluna. Nice.

Fysioterapeutti lähti, ja mä jäin tuijottamaan sitä paperia.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti